KOTISEUTURETKI PERHENIEMEEN

IITIN KOTISEUTUYHDISTYKSEN KESÄRETKI PERHENIEMEEN 21.6.2010

Lähtö Iitin Kotiseutuyhdistyksen järjestämälle kesäretkelle Perheniemeen tapahtui Kausalan linja-autoasemalta Matka-Laihon täydellä pikkubussilla (19 henkeä) klo 17.00. Oppaina olivat Mailis ja Jaakko.

Matkalla kuultiin seloste Lanskinjoen ja Mustjoen historiasta nimistön valossa. Lisäksi oppaamme pohti, miten ihminen on muokannut useasti Mustjoen uomaa ruoppaamalla syventäen, laajentaen ja maamassoilla pengertäen sekä räjäyttämällä avaten kosken väylää. Mietimme ihmisen vaikutusta veden voiman kahlitsemiseen ja vapauttamiseen tarkoitustensa mukaisesti. Pohdimme tulvien eroosiovaikutusta ja ravinteiden kulkeutumista vesistöjen myötä itäiseen Suomenlahteen. Kiitimme Perheniemen alueen vesi- ja jätevesilinjan toteuttamista 2010 kevään aikana hyvänä ympäristötekona vesistöjemme hyväksi.

..

Kotiseuturetkeläisiä Pärhäntöyryllä ja Myllylän pato

Ylitettyämme Tairajoen (Taarajoki) krouvinsillan olimme Perheniemen puolella. Kuvittelimme kartanon krouvin yläjuoksun puolelle n. 35 m päähän krouvinsillasta. Siitä ajoimme kartanon kohdalta suoraan Sääskjärven rantaan Pärhäniemeen kylän vanhalle sijaintipaikalle. Siellä olivat ensimmäiset Pärhän talot, kahdeksan taloa jotka on myös mainittu Perheniemen kylän 500-vuotis-muistomerkissä opistostosta etuoikealla maantien varressa. Tässä metsikössä oli aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus,Iisakkilan talo. Se taas siirrettiin Kurriin, kun Perheniemen kartano sai komeamman päärakennuksen.(Iitin historia). Itse Pärhäniemessä on kaksi lähdettä ja hyvä näköyhteys kolmelta sivulta vesille sekä laajalti peltoaukeille.

Äskettäin edesmenneen, arvostetun oman kylän kirjailijan ja iitin murteen taitajan Veijo Ristolan kirjassa ”Palasia Perheniemen historiasta” (vuodelta 1990) on kuva s. 19, jonka selosteena lukee:”Perheniemessä istutettiin kuusentaimia peltopyiden suojaksi”. Jaakko Helminen oli keskustellut isänsä kanssa kuvasta ja Helminen arveli, että edessämme pellon päässä kaareen istututetut, korkeiksi kasvaneet kuuset olisivat juuri näitä kuvassa istutustyön alla olevia. Nämä kuuset haluaisin rauhoittaa! Satunnaista matkailijaa ja kylän ihmisiä varten voisi rantaan pystyttää paikkakunnan komeasta graniitista vaatimattoman muistomerkin kylän vanhimman asutuksen paikalle!

Suuntaamalla katseensa kohti Metsälän Iso-Lakeaa -”Kivniittyä lännessä” pystyi näkemään noin 6 km yhtäjaksoista peltomaisemaa. 1800-luvun alkupuolella kartanosta vei suora tie alas Pärhän niemen rakennusryhmään, vanhaan kylään ja sen kautta Artjärven tie kulki. (Iitin historia s.551) Sääskjärvi oli tyyni ja kimalteleva ja juhannusviikon maanantai-illan sää aurinkoisen lämmin. Sääskjärven nykytilasta keskusteltiin.

Oppaamme kertoi talojen lukumäärän kasvusta ja asutuksen leviämisestä ylös soraharjulleja vähitellen muodostui myös kolmas asutusrypäs Lanskinjoen suistoon. Helminen puhui järveltä käsin katsoessa kylän Artjärvelle päin suuntautuvasta osasta nimellä Tolppala.Kartanon aikaan siellä oli tiiliruukki kartanon omiin tarpeisiin. Metsälä on asutuksen nuorin ja Savisuo syntyi Ivar Alopaeuksen vapauttaessa talonpojat 1907 ja perustaessa uudisraivattavaksi 25 pienviljelystilaa Savisuolle.

1900- luvulta Leirinmäki muovautui kylän keskukseksi, kun kartano tuki Perheniemen koulun perustamista 1895. Koulussa kävivät myös Metsälän ja Myllylän lapsetniin kauan kun Myllylän koulu rakennettiin. Kartano vaikutti ratkaisevasti myös vapaa-ajan keskuksen,Haaviston seuratalon syntyyn. Siellä on myös urheilukenttä. Leirinmäestä muodostui sittemmin asuinalue kartanossa työssä käyville palkollisille, muonamiehille, joukossa käsityöläisiä. Vapautetut Metsälän ja Myllylän talonpojat rakensivat oman Myllylän koulun 1912 ja siihen jatko-osan 1926, heidän lapsensa saivat käydä koulua lähellä kotia. Kuuden kilometrin matka kartanoon oli vielä hyvässä muistissa. Haaviston vastapainoksi Myllylään rakennettiin Työväentalo myllyn taakse Myllymäelle.

Kotimuseossa sisällä ja kotimuseon esineistöä

Opas kertoi Perheniemen kartanon aatelisten aikakaudesta 1642-1835 sekä kartanonhallitsijoiden kannalta että talonpoikien kannalta. Aino Valli on Sana-ja perinnekirjoissaan I-IV tallentanut kuvailevaa ja yksityiskohtaista muistitietoa Pärhän läänin alustalaisten taksvärkkielämästä.

Siirryimme retki-iltana tyhjillään olleen Perheniemen empiretyylisen kartanon, nykyisen Perheniemen evankelisen opiston pihamaalle. Meitä kiinnosti erityisesti kartanon Erik Johan Stråhlen (1821-1889) aikainen vanha juustola. Ulkoa käsin tarkasteltua,pitkäräystäistä, matalaa, valkeaa savitaloa, juustolaa, jonka savimassa on kanervin vahvistettu (Iitin historia II s.100)  koristivat somat ristikkoikkunat. Talon ilme oli sveitsiläistyyppinen, lienee saanut vaikutteita sveitsiläiseltä juustomestarilta. Juustolassa tehtiin emmentalia ja juusto kypsytettiin lattian alla olleessa kellarissa, kertoi Jaakko Helminen. Lähellä sijaitsi vanha, komea kivinavetta, jonka vieressä oli ollut toinen navetta, mutta se on purettu. Naapuritalon valkoinen savinavetta oli myös ollut kartanon rakennuksia, vanha meijeri (n. v. 1862, Iitin historia s.170) ja aikanaan kunnan ensimmäinen ja suurin meijeri.

Kiersimme komeiden lehtipuiden lehvittämän keskuspuistikon ja tulimme kartanon etupihalle. Kartanon on suunnitellut arkkitehti C.A.Edelfelt ja se on rakennettu 1875. Siellä tarkastelimme kartanon väritystä, ikkunoiden mallia ja määrää ja talon komeutta. Sisällä on kahdeksan huonetta kummassakin kerroksessa. Puutarhassa oli vieläkinyrttitarha, jonka alkuperä on ainakin ajatuksena kartanopuutarhurien perua. Puutarhassa on ollut satoja omena- ja kirsikkapuita. Puutarhan vieressä on vanha puutarhurin talo. Uudemman päärakennuksen takana on vanha pehtoorin talo.

Keskuspuistikkotöyräällä on kartanon vellikello, joka on alkujaan ollut porvoolaisen laivan kello, kellon kyljessä vuosi 1814 ( Iitin historia II, s.101). Töyräälle nousimme komeita graniittirappusia myöten. Töyräällä oli vielä pikkuaitta. Parkkipaikkaa vastapäätä oliVeistola ja takana Asuntola.

Kartanosta ajettiin Haaviston seuratalon, Perheniemen koulujen ja Leirinmäen asutuksen ohi. Erottajalta luotiin katse menneisyyteen, Hakamäen kesätanssilavaan, risteyksen kolmeen kauppaan: Eerolainen ja myöhemmin Leinon kauppa, Uskin kauppa ja varhainen Ronnilan kauppa. Käännyimme kohti Myllylää ja Metsälää,ohitimme menneen Koskisen teurastamon. Luonnon muistomerkit,Haukkavuori(ilmavalvonta sotien aikana), Linnavuori (vanha turvallisuusvalvonta) kohosivat jylhinä.

Koskipään talon piha oli pysähdyspaikka Myllylässä. Tarkastelimme komeaa ja vehreää maatalousmaisemaa Lanskinjoen takana ja Mustjoen liittymää arvuutellen, sillä tien paikkaa oli muutettu. Äskettäin hienosti kunnostetulta Koskipäältä siirryimme Myllylän myllyntanhuville Mustjoen rantaan. Kosken kohina kuului voimakkaana, mutta näkyvyys jäi vesakoituneiden rantamien katveeseen. Opas kertoi myllyn vaiherikkaan tarinan 1807 lähtien kartanomyllynä ja sahana ja päättyen 1961 myllyn, sahan ja tontin huutokauppaan. Myllyn kaksisataavuotinen historia on kuitenkin vaikuttava ja maisema nykyisellään kertoo ajan murroksen voimasta. Myllynseudun matkailullinen arvo on vahvasti edelleen olemassa. Olisi mielenkiintoista laskeutua alas jokiuoman kiville ja istahtaa hetkeksi haaveilemaan. Ihailimme lempeässä auringonpaisteessa Myllylän kivisiltaa 1935 ja patoa Mustjoen yli. Yläjuoksu lipui tyynenä ja vakaana.

Ajoimme tarinoiden ”Mettälän” perälle ja käännyimme ympäri risteyksessä Mettälän sepän talon luona. Jos suuntasi katseensa kohti Perheniemeä, saattoi nähdä kartanon päädyn ilta-auringossa. Minun silmälasieni kapasiteetti ei riittänyt. Takaisin palatessa tarkastelimme Myllylän koulun historiaa ja samalla käännyimme Riutanpään niittytielle. Tie oli hyväkuntoinen ja metsät nuoria tai opas oli kasvanut lapsen kokoisesta aikuisen kokoiseksi. Metsäväli ei vaikuttanut enää pelottavalta. Silta Mustjoen yli oli ajokelpoinen ja siitä oli hyvä katsella Kuivannon suuntaan vihreille, laajoille Riutanpään niityille. Oppaan kannalta tämä oli retken vaikuttavin ja nostalgisin paikka. Muistelen sitä pitkään, saatan käydä uudelleenkin. Talot: Tapiola, Tähkälä, Savela tien varrella ja Savisuon ihme-kertomus, jonka opas osasi ulkomuistista, uudisraivauksen edelläkävijä J.E.Lampinen ja mahdollistaja Ivar Alopaeus ja 25 pienviljelystilaa (Iitin historia).

Käännyimme hyvässä kunnossa olevalta Savisuontieltä Anna-Liisa ja Eino Virran taloon, jossa on tehty huolella entisöiden kotimuseo Halmeen Jussin torpasta, viimeisestä enää tallella olevasta Savisuon alkuperäisestä torpasta entisillä kartanon kaurahalmeilla. Torppa on hyvässä ulkomaalissa ja ikkunat oli laitettu erinomaiseen kuntoon. Esineistö tukee torpan tarkoitusta.Ympäristökin on torpan veroinen vanhoine perennoineen. Eino Virta sanoi, että talo kestää näillä remonteilla 50 vuotta heidän jälkeensä ja toivoi, että jälkipolvet ymmärtäisivät menneiden sukupolvien raskaan työn arvon. Kotimuseo on teko kotiseudun hyväksi, pyyteetöntä kotiseututyötä parhaimmillaan.

Kotimuseon pihapiiriä

Seurustelun ja täytekakkukahvien merkeissä nautimme herkulliset iltakahvit Perheniemen kylän 550-juhlavuoden kunniaksi Virtojen kauniissa kodissa. Parhaat kiitokset isäntäväelle retkemme loppuhuipentumasta!

Paluumatkalla opas tarkasteli kyläyhdistyksen kyläsuunnitelmaa 2009 ja Perheniemenväestörakennetta. Yli 50-v on kylässä 45,6%, 0-17 v on 20,4%, työikäisiä 33,9 %. Yhteensä väkeä on kylässä 350 henkeä. Oppaan mielestä kylän voimavara on yli 50-vuotiaissa: painopiste on heissä, heitä on yhä kasvava määrä, heillä on osaamista, elämänkokemusta ja koulutusta yhä enenevässä määrin, myös käytettävissä olevaa aikaa ja heidän talousasiansa ovat useimmiten jo kunnossa. Jotkut kutsuvat näitä osaajien osaajia kummeiksikin. Osaajilla on mahdollisuus toimia tahtoessaan kylän yhteiseksi hyväksi.
Kylässä on kymmenkunta yritystä, jotka ovat miesten aloilla olevia yrityksiä. Kylässä on vuoden yrittäjä, Iitin Graniitin Orvo Töyrylä ja vuoden 2010 käsityöyrittäjä, keraamikko Paula Noponen. Kylästä käydään myös kylän ulkopuolella työssä.

Opas tarkasteli pitkittäistutkimusta Valtimolta, Sivakan ja Rasimäen kylistä 1975-2008. (www.rasimäki.net) Mitä merkitsee kylälle, kun maatalous elättää yhä pienempää määrää ihmisiä ja koulu, kauppa ja posti ovat lähteneet kylästä? Autioituuko kylä kokonaan? Pellervo-lehdessä on ollut aiheesta artikkeli nimellä ”Ajat muuttuvat, kylät säilyvät” 2009. Maaseutu on muuttumassa maaseudun viihdekäyttöyksiköksi, maaseudulle tullaan viihtymään, virkistymään ja viettämään vapaa-aikaa. Opas toivoi, että tarkastelu herättäisi ajatuksia

Kiitos kaikille osallistujille! Kiitos Perheniemen evankeliselle opistolle, Koskipäälle, Myllylän Myllylle ja Virroille, että suhtauduitte myötämielisesti kotiseuturetkeen!

 

 

 

ETUSIVU

AJANKOHTAISTA

...TAPAHTUMAKALENTERI

PERHENIEMI TÄNÄÄN.

...KYLÄTALO JA SEURATALO

.. PALVELUT JA YRITTÄJÄT

...YHDISTYKSET

...TÄRKEÄT LINKIT

HISTORIA

...KOTISEUTURETKI

KUVAGALLERIA

KARTTA

YHTEYSTIEDOT

..

Yhteystiedot

Perheniemen Kyläyhdistys ry
c/o Jarmo Tähtinen
Riutanpääntie 314
47450 PERHENIEMI
p. 045 110 9082