HANHIEN SYYSMUUTTO..

Valkoposkihanhiparvi siirtymässä järvelle juomaan ja lepäilemään Perheniemen opiston kohdalla.

 
 
Valkoposkihanhi laskeutuu. ...
 
 
Valkoposkihanhi levittelee siipiään.
 
 
Vanha valkeapyrstöinen merikotka kiertelee pellon yllä Sääksjävellä.
 

Merikotka on tehnyt hyökkäyksen hanhiparveen. Se on onnistunut irrottamaan yhden hanhista muusta parvesta ja valmistautuu juuri ottamaan sen.

 
Sääksjärven syksyistä peltomaisemaa. Hanhia on sekä ilmassa että maassa. Naakkaparvi istuu langoilla ja kevyt vesisade on saanut sateenkaaren näkymään taivaalla.
 
 
Kymmenentuhatta hanhea on juuri noussut siivilleen Erottajan suunnalla. Linnut ovat juuri nähneet merikotkan hahmon puolen kilometrin päässä. Merikotka saa aikaan aina täyden hälytyksen jolloin kaikki hanhet laajalta alueelta nousevat ilmaan samanaikaisesti.
 
 
Suuri valkoposkihanhiparvi laskeutuu Sääksjärvelle Perheniemen opiston kohdalla.
 

Suuri hanhilautta Perhenimen opiston kohdalla vedessä.

Tämä on näkymä jota monet haluavat iltaisin nähdä. Valitettavasti se ei läheskään aina onnistu sillä se vaatii paitsi tyynen ja selkeän illan niin myös sen että hanhiparvet tulevat oikeasta suunnasta järvelle.

Erottajan uimarannan kohdalla on uusi lintutorni. Kuvassa hanhiparvi ohittaa tornin illalla täyden kuun aikaan.

Joskus osa hanhista jää viivyttelemään aina marraskuulle saakka. Vasta ensilumi ja pakkaset saavat viimeisetkin parven jättämään Iittiläiset pellot.

Monesti hanhet tulevat järvelle yöpymään varsin myöhään. Ne viivyttelevät pelloilla aina pimeän tuloon saakka sillä vähässä valossa kanahaukka- ja kotkavaara ovat vähäisempiä. 

ARKTISTEN HANHIEN SYYSMUUTTO IITISSÄ JA SÄÄKSJÄRVELLÄ

HISTORIA

Arktisten hanhien syysmuutto Iitissä on viime vuosina ollut varsin näyttävää ja kiinnostusta herättävää. Näin ei ole ollut suinkaan aina sillä ilmiö on ainakin valkoposkihanhien osalta loppujen lopuksi varsin uusi ja tuore.

Voidaankin sanoa että kaikki alkoi vasta 80- ja 90- lukujen taitteessa. Tuolloin alettiin Lyöttilässä havaita pienten vain muutamista kymmenistä yksilöistä muodostuvien parvien laskeutuvan silloin tällöin alas syksyisille puiduille pelloille. Päämuutto meni aina menojaan eivätkä hanhien pääjoukot pysähtyneet Kymenlaaksolaisiin maisemiin sen kummemmin.

Sitä ennen arktisten hanhien massaesiintymistä vastasivat lähinnä harmaiden hanhien suurparvet. Tämä tarkoitti sitä että tundra- ja (tundra)metsähanhien muuttoreitit ajautuivat satunnaisesti aina silloin tällöin tänne kauas länteen aina Kymenlaaksoon asti. Näin tapahtui pitkään jatkuneiden kaakkoisvirtausten ja samaan aikaan vallitsevien matalapaineiden aikana.

Näiden sinänsä massiivisten tapahtumien esiintymistiheys on ollut luokkaa kerran kymmenessä vuodessa. Suuria harmaiden hanhien massoja nähtiinkin Iittiläisillä pelloilla ainakin kerran 70-luvulla ja 80-luvun alkupuolella. Myös myöhemmin aina silloin tällöin valkoposkihanhiparvien joukossa on ollut joinakin vuosina runsaasti tundra- ja metsähanhia. 

Pääosa syksyisistä hanhista Iitissä ja Sääskjärvellä on nykyisin valkoposkihanhia. Kuten sanottu aluksi valkoposkihanhia havaittiin vain alle sadan yksilön parvia. 90-luvun loppua lähestyttäessä parvikoot olivat jo laskettavissa useissa sadoissa yksilöissä.

Vuosituhannen vaihteessa hanhia alkoi olla jo useita tuhansia ja lopulta määrät saavuttivat kymmenien tuhansien hanhien rajan. Ehdoton huippu koettiin vuonna 2012 jolloin lähes 200 000 valkoposkihanhea laskeutui Pyhäjärvelle.

Sellaista määrää valkoposkihanhia yhdessä paikassa ei ole koskaan havaittu täällä ennen eikä sen jälkeen. Linnut ruokailivat aluksi Pyhäjärven Jaalan puolella siirtyen sitten etelänpuoleisille Lyöttilän Isonkylän pelloille. Myös Sääksjärvellä oli tuolloin kymmeniä tuhansia hanhia pelloilla. Näytelmä oli tuolloin huikea ja vailla vertaa.

Valkoposkihanhien vuoden 2012 massaesiintyminen on täysin poikkeuksellista eikä toteudu todennäköisesti kuin hyvin harvoin. Olihan tuolloin paikalla yhdellä kertaa nähtävissä mahdollisesti jopa 10-15 % maailman koko valkoposkihanhikannasta.

90-luvulle ja vielä 2000 luvun alun tapahtumille oli tyypillistä se että sopivissa olosuhteissa syysmuutolla olleet hanhet eivät laskeutuneet lainkaan Kymenlaaksolaisille peltoaloille. Tällaisia sääoloja olivat kuulakkaat aurinkoiset syyspäivät ja muuton kannalta suotuisat koillistuulet.

Hanhien päämuutto ajoittui monesti yhteen ainoaan päivään jolloin suuria valkoposkihanhiparvia ylitti maakuntamme korkealta ja kovaa. Muutamassa tunnissa koko näytelmä oli ohitse ja jäi monelta täysin huomaamatta.

Vasta viimeisten 10 vuoden aikana olemme tulleet tilanteeseen jolloin hanhet laskeutuvat alas Kymenlaaksoon olipa muuttosää miten hyvä tahansa. Määrät ovat tällöin hieman pienempiä mutta mitään täydellisiä ylilentoja ei enää tapahdu.

Tämä viittaa siihen että Kaakkois-Suomesta Kymenlaakso mukaan lukien on muodostunut uusi valkoposkihanhien syksyinen välitankkauspaikka. Aiemmin tämä kunnia oli kuulunut pelkästään Viron rannikolle mutta nyt alue on laajentunut Suomenlahden tälle puolelle.

UHAT SYYSMUUTON AIKANA

Ihminen ei muodosta Suomessa minkäänlaista uhkaa valkoposkihanhille koska laji on rauhoitettu. Venäjän puolella tilanne on toinen ja voi olla että siinä on yksi syy miksi parvet mieluimmin levähtävät täällä rajan tällä puolella.

Ihmisen tekemät rakenteet sen sijaan ovat merkittävä vaaratekijä pelloilla ruokaileville hanhille. Erityisesti 20 kV:n avolinjat ovat hanhien kannalta hyvin hankalia. Hanhet pyrkivät osumaan ja törmäilemään johtimiin jopa täysin avoimissa ja kiireettömissä tilanteissa. Vaikka vain murto-osa kosketuksen saaneista linnuista kuolee heti, on loukkaantuneiden ja vammautuneiden lintujen määrä huomattavan suuri.

Petolinnuista kanahaukka on ollut yksi tavallisimmista valkoposkiparvea uhkaavista vaaroista täällä Kymenlaaksossa. Näin ainakin aivan viime vuosiin saakka kunnes tilanne on näiltäkin osin vähän muuttunut. Alueelle on saapunut hanhiparvien houkuttelemina merikotkia jotka ovat antaneet oman lisämausteensa valkoposkihanhien syyskokoontumiselle.

Vielä 5-10 vuotta sitten Sääskjärvenkin hanhet saattoivat ruokailla leppoisasti laajoilla suoraan järveen rajoittuvilla rantapelloilla. Systeemi oli kätevä sillä pakolliset juoma- ja höyhenpuvun huoltokäynnit vedessä sujuivat vähällä vaivalla ja lyhyillä lentomatkoilla.

Sitten kaikki muuttui muutama vuosi sitten. Paikalle ilmestyi merikotkia. Niitä havaittiin Värälässä, Lyöttilässä ja ennen muuta Sääskjärvellä. Hanhien päivärytmi sekosi kerralla ja mukavat rantapellot muuttuivat vaarallisiksi jatkuvien kotkien tekemien hyökkäysten johdosta.

Hanhet joutuivat tuon tuostakin pakenemaan suurina kaoottisina lauttoina järvelle suojaan. Syksyllä 2013 voitiin nähdä parhaimmillaan 4 merikotkaa samanaikaisesti aivan Perheniemen opiston alapuolisen pellon yllä. Hanhien elämä muuttui täysin.

HANHET OVAT NYKYISIN MELKO HAJALLAAN

Saaliit ja saalistajat kuuluvat luonnon kiertoon aivan oleellisesti. Tässä tapauksessa hanhet jotka olivat saaliin roolissa, tekivät muutama vuosi sitten oman ratkaisunsa jonka avulla ne helpottivat tilannettaan. Hanhiparvet hajaantuivat ja siirtyivät enemmän sisämaan puolelle. Suuria parvia havaittiin Kauhalan ja Kuivannon suunnilla. Myös monet parvet lensivät Elimäen suuntaan. Tällä tavalla lentomatkaa uusille turvallisimmille ruokailupaikoille tuli monesti yli 10 km suuntaansa. Tämä on myös nykysin käytäntö jolla mennään ainakin toistaiseksi.

Nyt tämä kotkaongelma ratkesi siedettävällä tavalla. Kotkien ahdistellessa jotakin parvea vaikkapa Kauhalassa saivat muut olla sitten pitkähköjä jaksoja aivan rauhassa. Tällä tavalla tasapaino on saatu aikaan viimeksi kuluneiden 4-5 vuoden aikana. 

Koska hanhet ovat nykyisin pääsääntöisesti hajallaan hyvin laajalla alueella saa niiden kokonaismäärästä parhaan käsityksen vain aamulla varhain jolloin suuret hanhiparvet nousevat siivilleen järveltä ja lähtevät kohti ruokailupeltoja tai sitten illalla auringonlaskun aikaan jolloin linnut palaavat pelloilta takaisin järvelle. Tällöin näkee eri suunnista saapuvia suuria hanhilauttoja jotka laskeutuvat Sääskjärven selälle muodostaen lopulta valtavan kelluvan ja metelöivän lautan.

Jos ilta sattuu olemaan selkeä, niin auringonlaskun paikkeilla tapahtuvat hanhiparvien lennot ovat hyvin näyttäviä. Sopivia tarkkailupaikkoja ovat Tuulispää niminen niemi, opiston edustalla oleva niemenkärki ja Erottajan paikkeilla oleva lintutorni.

TÄMÄN HETKEN TILANNE

Tämä syksy 2015 vaikka onkin vasta alullaan, on ollut omalla tavallaan taas jälleen kerran ennen kokematon.  Hanhien saapuminen Sääskjärvelle on pyrkinyt tapahtumaan vuosi vuodelta aina hieman aikaisemmin. Tänä vuonna suuria valkoposkihanhiparvia saapui Kymenlaaksoon jo syyskuun 9. päivä eli pari viikkoa totuttua aiemmin.

Koska samanaikaisesti märästä keväästä johtuen koko maakunnan puinnit pelloilla olivat pahasti myöhässä, ei hanhille ole löytynyt sopivia puituja peltoaloja kun hyvin vähäisessä määrin. Tämä on jo tähän mennessä aiheuttanut sen että valtaosa linnuista on jatkanut matkaansa eikä ole jäänyt lainkaan alueelle.

Tällaista yhdistelmää ei tämän hanhiepisodin lyhyen historian aikana ole vielä kertaakaan koettu. Koska tätä kirjoitettaessa syyskuu on vielä pahasti kesken, on mahdotonta sanoa mikä tulee olemaan tilanne lokakuun alussa. On mahdollista että tänä syksynä valkoposkihanhien suuria parvia emme tule näkemään lainkaan siinä määrin mihin olemme saaneet viime vuosina tottua. 

LASSI KUJALA

 

 

ETUSIVU

AJANKOHTAISTA

...TAPAHTUMAKALENTERI

PERHENIEMI TÄNÄÄN.

...KYLÄTALO JA SEURATALO

.. PALVELUT JA YRITTÄJÄT

...YHDISTYKSET

...PERHENIEMEN OPISTO

...TÄRKEÄT LINKIT

HISTORIA

...KOTISEUTURETKI

KUVAGALLERIA

...KULTTUURIMAISEMAA

...KYLÄTANSSEILLA

...TAPAHTUMIA JA RETKIÄ

...JUHLISSA

...HANHIEN SYYSMUUTTO

KARTTA

YHTEYSTIEDOT

..

Yhteystiedot

Perheniemen Kyläyhdistys ry
c/o Jarmo Tähtinen
Riutanpääntie 314
47450 PERHENIEMI
p. 045 110 9082